Hopeista lankaa, kuin muistolleni kehräät
Ja silloin päässäni soi, se soi
Rakastin aamuja, joiden kirpeys havahdutti varomaan
Tämä kestä ei näin
Kuinka me voimme luopua näin
Kun viimeistä kertaa käy elämä päin
Kuinka me voimme, kuinka me selviydytään
Olet olematta, kuin varjo kaipaamatta
Olet kuolematon
Sinä tuntematon
Koleana horjuu aamut, joista listaan parhaat
Näistä kirjaa ei saa
Ei lausettakaan