Kuolema ovella kolkutti, sinä kylmänä talviyönä
Elämän uroteot, kiveen kirjattiin, kun kohtalonsa hänet saavutti
Kuka meitä nyt johtaa? Aikana loppuvana
Menetimme kuninkaamme, surumme on raskas, hänen valtansa olevan lopuilla
Tuliko laukaus omalta puolelta, ajatus kalvaa
Kolmesataa vuotta eikä tietoa, salaisuus on hänen kuolemansa
Kuolema valtakunnan reunalla,
Unelmat hiekaksi muuttuivat,
Kauan eläköön Kaarle
Käsin kotiin kantoivat,
Takaisin Sveanmaalle,
Kauan eläköön Kaarle kuningas.
Marssi kohti Ruotsia vie, ei laulua matkallamme
Kotiin kannoimme kuninkaamme yli vuorten ja nummien
Miten tulisi meidän häntä ajatella, oliko hän sankari vai ei
Mielettömyyttä vai sankaruutta, sitä itseltäsi saat kysyä
Tuliko laukaus omalta puolelta, ajatus kalvaa
Kolmesataa vuotta eikä tietoa, salaisuus on hänen kuolemansa
Kuolema valtakunnan reunalla,
Unelmat hiekaksi muuttuivat,
Kauan eläköön Kaarle
Käsin kotiin kantoivat,
Takaisin Sveanmaalle,
Kauan eläköön Kaarle kuningas.
Viimeinen matka, uusi aika koittaa
Saammeko lopulta rauhan
Silti meistä ei koskaan tule mitä olimme
Kuolema valtakunnan reunalla,
Unelmat hiekaksi muuttuivat,
Kauan eläköön Kaarle
Käsin kotiin kantoivat,
Takaisin Sveanmaalle,
Kauan eläköön Kaarle kuningas.
Kuolema valtakunnan reunalla,
Unelmat hiekaksi muuttuivat,
Kauan eläköön Kaarle
Käsin kotiin kantoivat,
Takaisin Sveanmaalle,
Kauan eläköön Kaarle kuningas.