Olin ainut nainen, joka jäi ulos sinä yönä
Seisoin yksin kuunvalossa, eikä vyölläni ollut asetta
Kaukana laskeutuvat kädet ja kaukana lentävät päät
Kunnon miesten joukot jäivät sinne makaamaan
He tulivat esiin pensaikosta liekit silmissään
Oli ihmetyksen aihe nähdä edessään vain nainen
Seisoin siellä
Heidän edessään
Yrjönyönä
Pelkäsin kyllä paljon, en näyttänyt kauhua ulospäin
Yhtä vihollista halasin, toisen
päätä silitin
Sitten syötin heidän vatsansa täyteen, kaikki nukahtivat ennen aamunkoittoa
He eivät tienneet, että ruoan seassa on jättiputkea
He tulivat esiin pensaikosta liekit silmissään
Oli ihmetyksen aihe nähdä edessään vain nainen
Seisoin siellä
Heidän edessään
Yrjönyönä
Siellä seisoi kuolemien kenraali kädet mustana teurastuksesta
Ja pieni tyttö sinä hirveänä, verisenä Yrjönyönä