Ketään mä uskonut en,
myönnän nyt vasta sen.
Mä synkän kopperon sain,
näen roskapönttöjä sieltä vain.
Vie matka vain yksinäisyyden
ja mieleni herkistää.
Löysin täältä vain mä työttömyyden,
mä kylmän kaupungin kulissit nään.
Nyt kadut kiviset jää,
kasvot kovat ja jähmettyneet.
Käyn ihmismassojen virtaan,
kuin kadun viemäriin veet.
Haavein ja toiveinkin turhautunein,
tyhjästä tärkeän tein.
Nyt on silmäni vihdoinkin auenneet
ja haaveet rauenneet.
Lähden nyt takaisinpäin.
Riittää, jo kaiken näin,
sain tunteen ahdistuneen,
mä maalla mieluummin työtä teen.
Mä tunsin vain tarpeettomuuden,
kun kuuluisi tänne en.
Luulin riittävän mä ahkeruuden,
vei vuosi täällä nyt rippeetkin sen.
Nyt kadut kiviset jää,
kasvot kovat ja jähmettyneet.
Käyn ihmismassojen virtaan,
kuin kadun viemäriin veet.
Haavein ja toiveinkin turhautunein,
tyhjästä tärkeän tein.
Nyt on silmäni vihdoinkin auenneet
ja haaveet rauenneet.