Minä kievarin Kirstistä laulan vain,
Koska taida en nyt minä muuta
Vaikka Kirsti se silmiä vilkuttain
Mulle kylmästi nyrpisti suuta
Kaunis unikukka,
Musta kutritukka
Kirstiin ken katsoo,
Sen heti perii hukka
Toki Kirsti, se kievarin Kirsti,
Oli kaunis ja kukkea niin
Mutta liianpa aikaisin joutui se Kirsti
Kulmalan kievariin
Kievarin Kirsti, kievarin Kirsti,
Se herranterttu
Kyllä rikkaus kievarin kansoitti,
Oli puomeissa orhit niin urheet
Kyllä patruunat Kirstiä ansoitti,
Mutta työstä jäi palkaksi murheet
Kaunis unikukka,
Musta kutritukka
Kirstiin ken katsoo,
Sen heti perii hukka
Mutta Kirsti, se kievarin Kirsti,
Oli kaunis ja kukkea niin
Ja se Kirsti ei nuorena tahtonut vielä
Myöntyä rikkaisiin
Kievarin Kirsti, kievarin Kirsti,
Se herranterttu
Kun ne ponssarit lähti niin kievariin,
Tuli hummeripoikia monta
Että Kirsti ei kiintynyt hummeriin,
Oli heille se uskomatonta
Kaunis unikukka,
Musta kutritukka
Kirstiin ken katsoo,
Sen heti perii hukka
Koska Kirsti, se kievarin Kirsti,
Oli kaunis ja kukkea niin
Siksi liiankin halvaksi Kirsti se katsoi
Suostua hummeriin
Kievarin Kirsti, kievarin Kirsti,
Se herranterttu
Vuodet vieri ja hummeripoijatkin
Oli muuttaneet toisille maille
Tuli salskea mies, Kirstin hurmas niin,
Että viittä se tais olla vaille
Kaunis unikukka,
Musta kutritukka
Kirstiin ken katsoo,
Sen heti perii hukka
Kun Kirsti, se kievarin Kirsti,
Oli kaunis ja kukkea niin
Niin hän liiankin tarkasti verrata taisi
Köyhiä rikkaisiin
Kievarin Kirsti, kievarin Kirsti,
Se herranterttu
Kuusikolmatta vuotta on mennyt pois
Ja jo lunta se hiuksille puistaa
Se ken kaikkia hylkii ei pyytää vois,
Että lausua taas joku muistaa
Kaunis unikukka,
Musta kutritukka
Kirstiin ken katsoo,
Sen heti perii hukka
Kerran Kirsti, se kievarin Kirsti,
Oli kaunis ja kukkea niin
Mutta liianpa varmasti uskoi se Kirsti
Vaistonsa valheisiin
Kievarin Kirsti, kievarin Kirsti,
Se herranterttu