Istuin hämärässä
alkoi hetki joka tuntui
kuin ei se loppuisi milloinkaan
hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni
kuin olento ja huusi
älä pelkää maailmaa
istuimme hetken yhdessä
ja avaruus katsoi meitä
Ja ulkona
kesäyö
satoi kasvoille kyyneleitä
Herään rannalta
on yö kirkkaampi päivää
valopisteet taivaalla liukuvat aamuun
olen unohtanut
mistä tähän kuljin
verhoudun unohduksen kaapuun
vaan muistan ilmalaivueita
taivaanrantaan lentäneitä
Istun hämärässä
odotan vieläkin hetkeä
joka ei lopu koskaan
saapuisi hiljaisuus
kertoisi minulle
kuinka kaikki lopulta katoaa
näen valot taivaalla
ja juoksee selässä kylmiä väreitä