Vain kesäleski tietää miten mieltä keventää
Kun juna eukkoo maalle vie, vain savu jälkeen jää
Vain kesäleski tietää että riemut aukeaa
Vain eukollensa kyynelsilmin nyt hän vilkuttaa
Ja omantunnon ääni niin häntä hiljaa varoittaa
On kesälesken korvissa vain turhaa suhinaa
Vain kesäleski tietää kuinka sormus puristaa
Kun pitkän odotuksen jälkeen vapaa-illan saa
Vain kesäleski tietää kuinka hehkuu lemmen lies
Kun neidot hälle hymyilee ja hän on poikamies
Ja omantunnon ääni joka silloin varoittaa
On kesälesken korvissa vain turhaa suhinaa
Vain kesäleski tietää kuinka lyhyt onkaan yö
Kun juuri pääsee nukkumaan, niin alkaa päivän työ
Mut kesäleski tietää ettei yö käy silmät kii
Ja senpä tähden viisaampi on jäädä rokuliin
Ja omantunnon ääni joka jälleen varoittaa
On kesälesken korvissa vain turhaa suhinaa
Vain kesäleski tietää kuinka satu kerrotaan
Kun eukko häntä kuulustelee kotiin tultuaan
Vain kesäleski tietää et on naula vetävin
Kun puhuu niin et lopulta jo uskoo itsekin
Ja omantunnon ääni niin koittaa päästä kuuluviin
Sais kesälesken mielestä nyt jäädä rokuliin