Onnellisnä kerran jenkka tämä soi
Vaik' et tuota varmaan uskoa nyt voi
Se oli silloin kun poika nuori tuo
ensi kerran näki tyttönsä silmät nuo
Sinä iltana jenkassa pyörittiin
nuoruuden hurmassa hyörittiin
Silloin kuiskasi korvahan tyttösen
poika hellästi hymyillen:
Kertosäe:
Kenen syy, että yksi vain rakkahampi on,
Vaikka muita on tuhansin?
Kenen syy että syömmein on silti lohduton
heistä jonkun jos huolisin?
Kenen syy, että poika se saapui tytön luo?
Kai silmien sinisten!
Kenen syy, että muita ei huoli tyttö tuo,
sinä voisitko tietää sen?
Kulki päivät vinhaan vuosiks' ennättäin,
näit tytön kauniin käyvän allapäin,
Sä siitä tiedät, jo poika nuori tuo
oli unhoittainut tyttönsä silmät nuo.
Tänä iltana heitä et yhdessä nää,
vaikka jo jenkkakin helkähtää.
Sanat muistavi tyttönen silti ain,
jotka kuullut on kerran vain.
Kertosäe (2 kertaa).