Kaksi on kulkijan ystävää
On vihreä metsä ja maa
Maaemo hellästi viihdyttää
Sen suojassa taivaltavaa
Metsästä vuoteen saa köyhäkin
Se sammalen pehmeä on
Ja havina haavan on kulkurin
Yön peitteenä korvaamaton
Kertosäe:
Pettää ne eivät voi sua milloinkaan
Luonto ei hyljeksi kulkijaa maan
Ihminen pettää vaan
Kaksi on kulkijan kultaista
On aurinko kirkas ja kuu
Aurinko kulkurin oppaana
Niin korkeella kaareutuu
Kuunvalo rikkaaksi köyhän saa
Ja kultaista taikaa se ties
Ei herjaten voisi se huudahtaa
Pois, pois sinä kulkijamies
Kertosäe.
Kaksi on kulkijan armasta
On tuuli ja tähtien tie
Vilpitön tuulen on suudelma
Se myötään ei juoruja vie
Tähtien tuikkeessa taivaalla
Taas äitini katseen mä nään
Se kulkijan tiellä on lohtuna
Se lämmittää hyytävän sään
Kertosäe.