Niin se tyttö astui huoneeseen ja katsoi miestä pitkään hymyillen
Se näytti komealta, kaiken kokeneelta, ja sai tytön nauramaan
Nauru vei sen miehen kauemmaksi haudastaan. Sai veren kiertämään.
Ja kohta yhtä matkaa jatkoi kaksi tarinaa. Ovi huoneen suljettiin.
Liian nuori juuttumaan, liian vanha muuttumaan, liian ylpeä itkemään.
Liian nuori maatumaan, liian vanha kulkemaan, liian ylpeä huutamaan.
Vuosikausia toisistaan.
Niin se nauru loppui, pöly nurkkiin asettui. Seinät alkoi ahdistaa.
Ja vaikka pieni sänky, kaukana kaksi toisistaan valvoo laidoillaan.
Ja vain äänet rappukäytävän rikkoo hiljaisuuden. Raskasta hengittää.
Ja kun ne katsoo toisiaan, ne istuu hiljaa vaan, kaukana toisistaan.
Vuosikausia toisistaan