En tuntenut eilen sinua
Nyt mielessä oot ja olemassa
En edes uneksinut että vielä voisin
Näin tuntea mut samalla mua pelottaa
Että mä hukun kuitenkin
Miks aina epäilen ja pelkään?
Kunpa voisin sen paremmin ymmärtää
Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan
Aamukahvin hiljaisuudessa juomaan
Ovia sulkemaan
En kestä ajatusta kivusta
Enkä ketään tahtois kaivata
Eilen kaikki oli selkeetä ja helppoo
Asioilla oli paikat ja järjestys
Nyt kaaoksen keskellä seison
Miks aina epäilen ja pelkään?
Kunpa voisin sen paremmin ymmärtää
Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan
Aamukahvin hiljaisuudessa juomaan
Ovia sulkemaan
Ajatus, taas se karkaa
Ei uni tuu
Nälkä, mitä se on?
Aika hidastuu
Mä hengitän
Sisään, ulos, rauhoitun
Monimutkaisen voi yksinkertaistaa
Rutiinit, luojan kiitos ne pelastaa
Mä hengitän mut ajatus harhautuu
Järjessä roikun vielä kiinni
Pelkään miten käy jos päästän irti
Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan
Tunteilta tilaa koittanut kutistaa
Nyt en mitään hallitsekaan