Kävelen tänään tosi tasaisin askelin.
Hengitän turhan syvään kuitenkin
Voisin vielä kääntyä, mennä takas kotiin
Mutta silloin periksi antaisin
mitä jos tänään itse itseni kantaisin
Niin ajattelin
Ja jumalako rankaisee, kun toiset täällä päähän potkaisee?
Ja kuka muka kuuntelee, kun kaikki illat itketään uneen?
Lyö vielä kerran, olen hiljaa, ihan hiljaa
Mut kärpästen herran edessäni nään se menee läpi pään
Nyt viisitoista vuotta myöhemmin
Tänne synkkään betonipihaan palasin
Kello ei liiku niinku se ei liikkunut silloin kun tyhmyys täällä tiivistyi
Mutta olen se ihminen joka selviytyi
Siitäkin
Ja jumalako rankaisee, niitä jotka pelolla hallitsee?
Onko joku joka kuuntelee, ja kuka tämän kierteen katkaisee?
Viimeisen kerran mä maahan jäin nyrkit edessäin
Kun kärpästen herran hajoavan näin mä astun ylöspäin
Ja jumalako rankaisee, niitä jotka pelolla hallitsee?
Onko joku joka kuuntelee, kun kaikki illat itketään uneen?
Viimeisen kerran mä maahan jäin nyrkit edessäin
Kun kärpästen herran vajoavan näin mä astun ylöspäin
Mä astun ylöspäin, mä astun ylöspäin!
Mä astun ylöspäin!