Jos olisin kauniimpi ja hieman viisaampi
Jos olisin erityinen, aikakauslehden kannesta
Minulla olisi tarpeeksi rohkeutta kulkea tämän vaunun poikki
Ja kysyä kuka olet
Istut minua vastapäätä, eikä sinulla ole mitään käsitystä siitä
Että pidän ylläni kauneinta t-paitaani, sinun vuoksesi
Ja nähdessäni sinut haukottelemassa ikkunaruutua kohti
Silmäni täyttyvät kyynelillä
Yhtäkkiä katsot minua
Katson sinua ja huokaiset
Suljen silmäni
Siirrät katseesi muualle
Tuskin hengitän
Tunnen itseni niin pieneksi
Ja alan täristä
Ja niin päivät kuluvat, maanantaista perjantaihin
Aivan kuin Becquérin runon pääskyset
Asemalta asemalle, sinä ja minä vastakkain
Ja niin saapuu hiljaisuus
Yhtäkkiä katsot minua
Katson sinua ja huokaiset
Suljen silmäni
Siirrät katseesi muualle
Tuskin hengitän
Tunnen itseni niin pieneksi
Ja alan täristä
Silloin huuleni erkanevat
Lausuvat nimesi änkyttäen
Oletan sinun ajattelevan, "typerä tyttö"
Ja tahdon kuolla
Mutta aika pysähtyy
Ja tulet lähemmäs sanoen
"En tunne sinua, mutta ehdin jo ikävöidä
Joka aamu valitsen tämän junan pikajunan sijasta"
Ja nyt saavumme perille, elämäni on muuttunut täydellisesti
11. maaliskuuta, tämä erityinen päivä
Otat käteni käteesi, saavumme tunneliin
Joka sammuttaa valot
Silloin löydän kasvosi
Kiitos käsilleni
Tulen urheaksi
Ja suutelen huuliasi
Sanot rakastavasi minua
Ja annan sinulle sydämeni viimeisen henkäyksen