Lasinsirpaleilla peittyy alla maan
jalkoihini murtuneisiin uppoaa,
Mut koska lupasin tulla
Aina, kun tarvitset niin sen teen,
Vääristynyt aurinko on taivaalla,
katkenneet kylkiluut jalkojani painaa,
Mut koska lupasin auttaa
Aina, kun tarvitset (koska)
Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistella
jos, jos ei ois ketään, kenen puolesta kuolla.
En tahtoisi elää enää, en tahtoisi
en tahtoisi elää enää, en tahtoisi.
Vedän sinut jälleen pintaan matalaan
vaikka olkapääni onkin sijoiltaan,
Koska lupasin auttaa
Aina, kun tarvitset ja niin myös teen.
Itsestäni ihmiskilven muodostan
ottaisin puolestas vastaan vaikka kuoleman,
Koska lupasin olla
Vierelläs, kun tarvitset (koska)
Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistella
jos, jos ei ois ketään, kenen puolesta kuolla.
En tahtoisi elää enää, en tahtoisi
en tahtoisi elää enää, en tahtoisi,
En tahtoisi elää enää, en tahtoisi
en tahtoisi elää enää, en tahtoisi.
Lasinsirpaleilla peittyy alla maan
jalkoihini murtuneisiin uppoaa,
Vääristynyt aurinko loi taivaalla
katkenneet kylkiluut jalkojani painaa.
Vedän sinut jälleen pintaan matalaan
vaikka olkapääni onkin sijoiltaan,
Itsestäni ihmiskilven muodostan
ottaisin puolestas vastaan vaikka kuoleman.
Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistella
jos, jos ei ois ketään, kenen puolesta kuolla,
Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistella
jos, jos ei ois ketään...
En tahtoisi elää enää, en tahtoisi.
En tahtoisi elää enää, en tahtoisi.
En tahtoisi!
En tahtoisi.