Järnvägsspår [Finnish translation]

Se liehuu luokse unelman tavoin.

Poika kaivaa maahan löytönsä

ja raivaa sivuun todisteita.

Niitä hiljaisia iltoja lumeen,

niitä korkeita lamppuja, joita sytytetään

huuhdeltujen jäiden ylle.

En ollut yksin,

enkä ole yksin nyt.

Tunnemme toisemme läpikotaisin,

tuhansin ilmiöin.

Sinä olit jo siinä,

sinä olit jo unelmaani.

Sitä metallista ilmaa

siellä kasarin hohteessa.

Sinähän kehotat (toisin), jos aion mennä.

Sinä kehotat.

Tai saatapa minut niille harmaille, korkeille taloille

rautatieraiteiden taakse.

Jos tiedät, mitä haluat,

jos tiedät.

Onko sinulla mitään,

mitään lisättävää tähän?

Pieni poika välähdyksessä,

polvet voimakkaasti jäätynyttä maata vasten.

Hän piilottaa jotain tuonne alle.

Autotallin pitkiä rivejä,

pienten sanojen pitkiä rivejä

ja kaikkea, mitä särkyi.

En ollut sairas,

vaikka hieman kalpea ihosta.

Päivien mentyä eteenpäin

olin* paikoillani jossain muualla.

Otit minut kierteeseen

ja palautit näköaistini

rauhoittavilla huumeilla

ja valppailla kiihotteilla.

Sinähän kehotat (toisin), jos aion mennä...

Sen muistan täällä ollessani.

Se, mikä todella asetti raiteet,

on hämärä ja valo.

Olimme siellä talojen välissä,

enkä tiedä mitään sinusta.

En edes, että ymmärrätkö:

Olit sävel ajasta,

talvesta kaupungilla.

Sinähän kehotat (toisin), jos aion mennä...