Vielä pinnistys
Pari kuuta riittänee
Olen miltei kuollut
Pari kuuta ja se on siinä
Hävittää jäljet pienimmänkin jäljen
Vilpittömyydestä mitä jää jäljelle
Jääpala sydämen paikalle
Ja vaikka parannunkin
Voi, näen siitä unta yhä
Vaikka katki, sammuneena
Voi, näen siitä unta yhä
Yhä, yhä
Ei tuntea enää mitään
Tajuttomana, kivenä
Ei enää pienintäkään halua
Ei enää pelkoa eikä kipua
Silti vaikka parannunkin
Voi, näen siitä unta yhä
Vaikka tiedän olevani väärässä
Voi, näen siitä unta yhä
Yhä, yhä
Elossa mutta kuolleena
Ei olla enää muuta kuin ruumis
Kaikki on ihan sama
Ei enää kipua
Ja vaikka parannunkin
Poissaolosi mua syö
Voi, näen siitä unta yhä, yhä
Lähtösi ja katumukseni
Voi, näen siitä unta yhä
Sen miehen keho sun kehoon
Voi, kärsin siitä yhä
Yhä, yhä, yhä