En minä onnistu kuin sulautumaan yhteen sen kanssa
Ja tuntemaan kaikki hienovaraisena rehellisistä, vihaisista
Eleistä, jotka ovat horteessa sekä valveilla. Minua vaivaa
Vihamielisten olentojen tuntuva haju, ihmisten äreys.
Ei minun onnistu esittää aitoa ja vilpitöntä,
Kun tylyt aatokset lävistävät sydämeni, jähmettävät
Minut, jättävät turtumukselle, tunneköyhyydelle tilaa,
Riistävät minulta haluni tarjota iloani, tuovat pelkoa
Minulle tyhjyydestä, jota ilman hohdokkuus häviää...
Minä koetan olla surematta minusta murhaavalta vaikuttavaa
Maailmaa, väkeä ja sen egoa, minuutta valheista lumoutuvaa
Minä koetan vakuuttua siitä sekä toivoa sitä, että muuttuu
Maailma, ehdollistetut mielemme havahtuu ja uskaltautuu
Pakoon, pakoon kohti kouriintuntuvia tekoja pois hidastelusta,
Että ketjun jokainen rengas ratkaisee ja tuntee tästä vastuuta,
Tästä kauniista maailmasta silmiemme edessä näivettyvästä,
Näistä lapsista nälkää näkevistä ja näistä toisista ylensyövistä,
Näistä valtaapitävistä ihmisistä, jotka maapallon kärsiä antaa,
Ovat sairastuttaneet sen, joka vuorostaan läskimme tummentaa.
Mieletöntä kulutusta, tätä keinotekoisten tarpeitten kuormaa,
Ja tätä päivittäin suoraan nenämme edessä pyörivää draamaa.
Ihmisten olankohautuksella säyseinä lampaina hyväksymien
Halpahintaisten puheitten heikentämien aikojen ahdinkoa.
En minä onnistu kuin sulautumaan yhteen sen kanssa
Ja tuntemaan kaikki hienovaraisena rehellisistä, vihaisista
Eleistä, jotka ovat horteessa sekä valveilla. Minua vaivaa
Vihamielisten olentojen tuntuva haju, ihmisten äreys.
Ei minun onnistu esittää aitoa ja vilpitöntä,
Kun tylyt aatokset lävistävät sydämeni, jähmettävät
Minut, jättävät turtumukselle, tunneköyhyydelle tilaa,
Riistävät minulta haluni tarjota iloani, tuovat pelkoa
Minulle tyhjyydestä, jota ilman hohdokkuus häviää...
En suone niille valtaa, enkä antane niiden törkeän rienan1
Hiipiä omiin asenteisiini. Siksi ne voivat minua koskettaa,
Että olen lakannut uskomasta unelmiin, arvostan itseäni
Paljon niiden ympärilleen syytämäänsä myrkkyäkin vähemmän.
Huolenpitoon, toivoa kasvavan puutarhani hoitoon,
Kasvuveden antoon hengelläni ja ylettömään kylvöön,
Siihen kaikkeen viattomuussateitten tulvaan hukuttamaani
Lempeen minä viittaan mainitessani "ketjun renkaat".
En minä onnistu kuin sulautumaan yhteen sen kanssa.
1. "Je n'dois pas" voisi olla suomeksi "minun ei pidä/tule", mutta devoir-verbi, jota siinä käytetään, suomentuu myös potentiaalilla tai vastaavalla.