Rakastan toukokuista Pariisia
Silmujen uudelleen syntyessä
Sädehtimään ryhtyvän vanhan
Kaupunginosan joutuessa
Uuden nuoruuden valtaan
Rakastan toukokuista Pariisia
Talven väistyessä sieltä, päivän-
Säteen helliessä sen vanhoja,
Vasta hiljan vironneita kattoja
Rakastan sitä, kun haistan
Kulkemieni katujen aukioilla
Tuon kielojen tuoksun, jonka
Ajaa paikalla käväisevä tuuli
Minulle on mieluista kävellä
Ympäri kaupungin pujahtavia
Katuja pitkin. Minä rakastan,
Rakastan toukokuista Pariisia
Rakastan toukokuista Pariisia
Aamun valjetessa ja erittäin
Ohuen nukuksissa olon jälkeen
Heräilevät kadut keimailevina
Laittautuvat jälleen kauniiksi
Rakastan toukokuista Pariisia
Auringon paisteen näkemisestä
Iloisten, nimettömien ihmisten
Elävöittäessä yhtä äkkiä kaiken
Rakastan sitä, kun tuuli kantaa
Luokseni kaikenmoisia ääniä
Sekä ovelta ovelle kanneltuja
Juoruja
Minulle on mieluista kävellä
Ihmisiä mustanaan kuhisevia
Katuja ja iskeä tyttöjä samalla
Rakastan toukokuista Pariisia
Rakastan toukokuista Pariisia
Vanhain kirjain kauppiaineen
Ja jokavuotiseen tapaan kevään
Myötä laitureiden varrelle
Palanneine vesivärimaalareineen
Rakastan toukokuista Pariisia
Sitä kastelevaa Seine-jokea
Ja tuhatta pientä seikkaa,
Joita en kykenisi selittämään
Rakastan sitä, kun ankara yö
Laajentaa maan päällä rauhaa
Ja sitä, kun kaupunki yhtäkkiä
Kirkastuu miljoonista valoista
Minulle on mieluista kävellä
Näyteikkunoita ja kiehtovaa
Yötä ihastellen. Minä rakastan,
Rakastan toukokuista Pariisia