Vanhus ja poika
Ulapalla tyynellä
Aurinko ja verkot nousevat
Lapsi on vaiti ja sormet kohmeessa
Kun painavat
Sanat tyynen katkovat
Poikanen kuule, tää on meidän retkemme
Kuviot suuret muita varten on
Ymmärrätkö viimein miksi harvoin hymyilen?
Ei se oo minun syyni että pahan kaikessa kuulee
Perintöni ainoastaan
Ei se oo minun syyni että Itä-Suomessa tuulee
Venäjältä ja vastaan
Kaupunki nukkuu kun nainen vieressä kuiskaa:
"Tie on auki meidän matkustaa"
Aina vaan tuntuu, olen lapsi järvellä
Eksynyt, pienet sormet kohmeessa
Ymmärrätkö viimein miksi harvoin hymyilen?
Multaa kynsieni alla
Multaa kynsieni alla
Huulilla maku pielisen
Vielä iskee idän halla
Panee pohjan pakkanen