Istun ullakolla yksinäin lyrics

Päivänkehrä viime säteineen

taittuu lasiin pölyiseen.

Myötä monen tutun esineen

siirryn kauas lapsuuteen.

Muistan äidin kutoneen

tuonkin villapaidan.

Tolppaan piikkilanka-aidan

revin siitä heti riekaleen.

Auton sain kun täytin kymmenen,

puusta isä veisti sen.

Toiset katsoi sitä kateissaan,

nyt se yksin lojuu vaan.

Poikki hyppyrissä sain

kerran nuokin sukset.

Mustelmilla takamukset

onnuin silloin kotiin vollottain.

Näin istun ullakolla aivan yksinäin

ja palaan muistoissani kauas taaksepäin.

Ja mietin kuinka monet ihmisvaiheet,

itkut, surut, ilonaiheet

pölyn alle jää.

Kerran tuonkin ruuviluistimen

pistin jalkaan ylpeillen.

Silloin teräs kiilsi uutuuttaan,

nyt se joutaa ruostumaan.

Viereen vanhan dekkarin,

jonka ahmimalla

taskulamppu tyynyn alla

kauan sitten yöllä selasin.

Näin istun ullakolla aivan yksinäin

ja palaan muistoissani kauas taaksepäin.

Ja mietin kuinka monet ihmisvaiheet,

itkut, surut, ilonaiheet

pölyn alle jää.

Liinan, jonka sulta silloin sain

jälkeen ensisuudelmain.

Varmaankin sä vielä muistaa voit,

nyt sen syöneet on jo koit.

Monet vuodet vierineet

on jo yöstä tuosta,

kun sain isääs’ karkuun juosta.

Mietin usein, mitä nyt sä teet.

Näin istun ullakolla aivan yksinäin

ja palaan muistoissani kauas taaksepäin.

Ja mietin kuinka monet ihmisvaiheet,

itkut, surut, ilonaiheet

pölyn alle jää.

Näin istun ullakolla aivan yksinäin

ja palaan muistoissani kauas taaksepäin.

Ja mietin kuinka monet ihmisvaiheet,

itkut, surut, ilonaiheet

pölyn alle jää.