Irina - Pokka

Yhtä toivon enemmän kuin muuta

paljon sen vuoksi antaisin

Että tuntisit oikeesti

miten paljon sä haavoitit

ja miten kerran toisensa jälkeen

se kaikki uudestaan nöyryytti

Älä väitä ettei oo

sulla muka muistoo

vai pidätsä mua tyhmänä

jolla ei oo väliä

itsestäänselvyytenä

lasten palapelinä

CHO:

Pokkaa sulla on ainakin

se on käynyt selväksi

Liikaa oot sen varjolla

jo varastanut anteeksi

Mistä sait sen käsityksen,

et noin voi tehdä toisille?

Mut se mun täytyy kyllä myöntää

sullon pokkaa ainakin

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa

varsinkaan kun se mitään muuta ei

Mut tekisitkö sä uudestaan

saman jos saisit valita?

Onko sussa jäljellä palaakaan inhimillisyydestä?

Joo mä tiedän mitä tunnen mutta koskaan

sitä ääneen sano en

Mä pelkään että joskus peilistä katsoo sun kaltainen

Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda

siihen suostu enää en

Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan

kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä

siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä

ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä

kun oon vapaa kaikesta, mitä kannan mukana

Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua

siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?

Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua

avasit mun silmät enkä usko enää satuja