Nyt, kun äärettömät puut haalistuvat,
yli seinien väristys
herätti hymyn minussa
Nyt, kun kätesi ovat viileämmät,
kaikki pelkoni hajoavat
sulaen kuin lumi
Kävelen sateessa
Kävelen tuulta vasten
Kävelen, kävelen, ja pakenen pois tästä talvesta
Kosketa taivasta huoneessa
Se on harha, joka riittää minulle
Lennän suuntaasi syntyäkseni uudelleen,
pyyhkiäkseni tämän talven pois
Nyt, kun kaikki lupaukset kukoistavat,
puhallan ne ikkunastani,
kuin ruusun terälehdet
Nyt, kun olen jo eksynyt suudelmaan,
vien sinut auringonlaskun sisälle
etsien uutta kesää
Kävelen sateessa
Kävelen tuulta vasten
Kävelen, kävelen, ja pakenen pois tästä talvesta
Kosketa taivasta huoneessa
Se on harha, joka riittää minulle
Pakenen kanssasi syntyakseni uudelleen,
pyyhkiäkseni tämän talven pois
Koskettaa taivasta huoneessa
Se on harha, joka riittää minulle
Pakenen kanssasi syntyäkseni uudelleen,
pyyhkiäkseni tämän talven pois