Jonkin rikkoutumisen ääni
herään unestani
Ääni täynnä tuntemattomuutta
yritän peittää korvani, mutten voi nukahtaa
Kipu kurkussani pahenee
Yritän hiljentää sen
Minulta ei lähde ääntä
Tänään kuulin sen äänen jälleen
Se soi taas, se ääni
Jäätyneen järven halkeama
Dumppasin itseni siihen järveen
Hautasin ääneni vuoksesi
Järven päällä, jonne minut on jätetty yksin
on paksu kerros jäätä
Jopa hetkellisissä unissani
minua kiduttavat illusinaatiot ovat samanlaisia
Menetinkö itseni?
Vai sainko sinut?
Yhtäkkiä juoksen kohti järveä,
sillä kasvoni ovat sen sisällä
Rukoilen sinua, älä puhu mitään
Yritän tukkia suusi kädelläni
Mutta lopulta, kevät tulee jonakin päivänä
Jää sulaa pois
Kerro minulle, jos ääneni on teeskennelty
Eikö minun olisikaan pitänyt heittää itseäni menemään?
Kerro minulle, jos tämä tuska on teeskenneltyä
Mitä minun silloin pitää tehdä?