Tarpeeni tullessa
Ha, sinä et ole paikalla
Ja vaikka kurotin sinua kohti
Et tarjonnut kättä
Synkimmän tunnin aikana
Armo ei loistanut minua kohti
Se tuntuu niin kylmältä, kovin kylmältä
Kukaan ei välitä minusta
Mietitkö koskaan että minusta tulisi yksinäinen
Mietitkö koskaan että tarvitsin rakkautta
Mietitkö koskaan lopettavasi miettimistä
Sinä olet ainut jota mietin
Et saa koskaan tietää kuinka kovasti yritin
Löytää tilani ja tyydyttää sinutkin
Asiat ovat paremmin kun olen kuollut ja poissa
Älä yritä ymmärtää, sinut tuntien olen varmaankin väärässä
Mutta voi, miten minä elin elämääni vuoksesi
Käännyt silti pois
Nyt kun kuolen vuoksesi
Lihani yhä ryömii kun voihkin nimeäsi
Kaikki nämä vuodet luulin olevani väärässä
Nyt tiedän että se olit sinä
Nosta pääsi, nosta kasvosi, nosta silmäsi
Kerro minulle kuka luulet olevasi, kuka?
Minä kävelen, kävelen yksin
Luvattuun maahan
Siellä on parempi paikka minulle
Mutta se on kaukana, kaukana täältä
Ikuinen elämä minulle
Täydellisessä maailmassa
Mutta minun täytyy kuolla ensin
Jumala, lähetäthän minut tielleni
Ajalla on tapana viedä aikaa
Typerykset eivät tunne yksinäisyyttä
Kutsun yksin kipua helpottaakseni
Kaihoten syleilyäsi, yksin, niin yksin, olen hukassa
Tuskan nielemänä
Tuskan, tuskan, tuskan
Etkö pitäisi minusta enää kiinni
Sinä vain nauroit, ha, ha, narttu
Minun koko elämäni on menneisyyteen rakenettua työtä
Mutta se aika on tullut, kun kaikki asiat päättyvät
Tämä hyvä asia päättyi
Synkimpänä tuntinani