Nuku, Antti Mannakorpi, nuku sikeään
Vanha lyyssi peittonasi kämpän hämärään
Pieni lampun tuikku heittää köyhää valoaan
Sekin sammuu,
Joku lisää puita kaminaan
Yksin vanha Antti nukkuu unta väsyneen
Raskaan päivän vaivat hukkuu jälleen tullakseen
Vanhuus painaa niinkuin rauta,
Selkää pakottaa
Valitus ei täällä auta,
Korpi sakottaa
Nukkui Antti aikanansa tukkilautallaan
Holkki Saimaa huulillansa,
Taivas kattonaan
Nyt hän ehkä unta näkee nuoruusvuosistaan
Täkyllänsä kosket laskee vielä uudestaan
Nuku, Antti, tyynnämiellä yli tähtiyön
Tehnyt olet elontiellä pitkän päivätyön
Kohta Antin aika koittaa,
Piippus jouten on
Kohta sulle kellot soittaa,
Piu pali pau pali pom