Huurteinen aamu,
alla jäätyneen taivaan,
mun huuleni tarttuu kiinni sun ikkunaan.
Olen sisältä tyhjä,
enkä välitä lainkaan,
vaikka aamulla yksin joudut nousemaan.
Viileä tuuli,
lähdin luotasi hiljaa.
Silmät valuvat vettä,
mutta mua naurattaa.
Mä en ikinä tiennyt
mitä halusit musta,
nyt mä haluan kauas,
ihan minne vaan.
Ilman sua olen puolta kevyempi,
olen aivan kuin höyhen tuulen vietävänä.
Ilman sua mä muutun jälleen sellaiseksi jonka
rajana on taivas alla jalkojen maa.
Ilman sua
Ilman sua
Ilman sua
Ilman sua
Valehtelen jos väitän,
yksin helppo on olla,
aina silloin kun varjot ulkona pitenee.
Mä tiedän mikään ei muutu jos mä palaan sun luo,
mä olen onnellinen ilman sua.
Ilman sua olen puolta kevyempi,
olen aivan kuin höyhen tuulen vietävänä.
Ilman sua mä muutun jälleen sellaiseksi jonka
rajana on taivas alla jalkojen maa.
Ilman sua
Ilman sua
Ilman sua
Ilman sua
Huulet tarttuu kylmään,
muistan sut.
Mä en koskaan sun luo,
enää tuu.
Ilman sua olen puolta kevyempi,
olen aivan kuin höyhen tuulen vietävänä.
Ilman sua mä muutun jälleen sellaiseksi jonka
rajana on taivas alla jalkojen maa.
Ilman sua
Ilman sua
Ilman sua
Ilman sua