On Jeff joka naaman tekee
Jalkakäytävällä istuen
Sillä hän on yksinään
Se ei ole kuva iloinen
On myös Mathilde
Joka ei aio palata koskaan
Ja sitten on Frida joka rakasti häntä vain
Kanssa näiden ihmisten - Me emme lähde koskaan
Kertosäe:
Mutta hän välitä ei
Mutta hän nukkuu rauhallisesti
Hän ei mitään tarvitse
Hän on löytänyt saarensa
Saaren auringossa ja aallot taivaan
Ja Brysselissä sataa
Merimiehet Amsterdamin
Niistävät nenänsä tähdissä
Pyhällä Marialla on kyyneleet
Kanaaliin hukkuneet
Ja sitten ovat Flaamilaiset
Jotka eivät mitään ikinä unohda
Vesoulista Oostendeen
Sinä totut siihen - Se kaikki on
Vain Titine ja Madeleine
Uskovat sen yhä täällä olevan
He häntä monesti odottavat raitiovaunu numerossa 33
Kertosäe:
Voima sanoa: "Olen tulossa"
Voima heille puhua
Voima sanoa: "Olen tulossa"
Hän meni sinne muutenkin
Hän Jojon kanssa liittyi
Fanette ja Fernand
Ehkä vähän liian aikaisin
Mutta hän on onnellinen
Hän ei kuullut
Että äänet tuhannet
Hänelle lauloivat:
"Jacky älä meitä jätä!"
Kertosäe: (x2)