Il pescatore [Finnish translation]

Auringonlaskun varjojen mailla

kalastaja unessaan huolta vailla

kasvoillaan arpi leuasta otsaan

kuin hymy outo kivisen patsaan.

Murhamies saapuu rannalle juosten

silmin niin suurin kuin silmät lasten

silmät niin täynnä pelkoa syvää

kuin elämässään ei mitään hyvää.

Ja vanhukselta hän leipää näin anoo

nälkä on kova, hän kiireissään sanoo

ja tilkan viiniä pyytää viel' ties'

hädissään janoinen murhamies.

Vanhus jo havahtuu unestansa

ja tuskin vilkaisee vierastansa

kun leivän murtaa ja viinin antaa

nälkäisen, janoisen eteen kantaa.

Lämpöä tuota kestää vain hetki

kun jatkuu jo murhaajan pakoretki

edessään yön ja päivän on raja

ja takanaan vanhus, kalastaja.

Ja takanaan vanhus, kalastaja

ja koetun tuskan ja murheen maja

muistot nuo keväisen päivän harmaan

pihan ja leikkipaikan niin armaan.

Saapuivat santarmit ratsuinensa

korskeina tulivat aseinensa

vanhuksen tietoja urkkimaan

murhaajan liikkeistä päällä maan.

Auringonlaskun varjojen mailla

kalastaja unessaan huolta vailla

kasvoillaan arpi leuasta otsaan

kuin hymy outo kivisen patsaan.

kasvoillaan arpi leuasta otsaan

kuin hymy outo kivisen patsaan.