Mä luulin, että kaiken sain
Ja mistään paitsi jäänyt en
Mä luulin, etten ketään tarvitsisi lain
Mä erehdyin, nään sen
Ei koskaan häivy kipu tää
Kun silmät suljen, hänet nään
Hän salaa hiipi sydämeeni haikeaan
Ja sinne aina jää
Nyt hän vaikka luotain lähtee
Unohda en milloinkaan
Yhä saman tunnen, rauhan, tuskan
Vuokseen ainiaan
Ikuisesti häntä ootan
Aivan niin kuin totta ois
Että hän palaa takaisin
Ja lähde ei hän enää pois
Mua rakkaus pitää pilkkanaan
En kuriin kohtaloa saa
Ja siitä mitä pois mä päästin karkaamaan
Nyt kaikki muistuttaa
Ja hän vaikka luotain lähtee
Muistonsa vain kirkastuu
Ajan mittaan kasvaa, voimistuu
Ja peittää kaiken muun
Ikuisesti häntä ootan
Rinnassani toivo tuo
Että hän palaa takaisin
Ja ehkä kanssaan sittenkin
Saan kaiken, mistä paitsi jäin
Ja hän viimein jää mun luo