Kerran oli aika, kun miehet olivat ystävällisiä
Kun heidän äänensä olivat pehmeitä
Ja äänensä kutsuvia
Kerran oli aika, kun rakkaus oli sokeaa
Ja maailma oli laulu
Ja se laulu oli jännittävä
Kerran oli aika
Mutta nyt mitään siitä ei ole enää jäljellä
Haaveilin menneinä aikoina
Kun toivo oli korkealla
ja elämä elämisen arvoista
Haaveilin, ettei rakkaus ikinä kuolisi
Haaveilin, että Jumala olisi anteeksiantavainen
Silloin olin nuori ja peloton
Ja haaveita tehtiin, toteutettiin ja hylättiin
Silloin ei ollut velkoja maksettavana
Ei yhtään laulua, jota ei olisi laulettu
Ei yhtään viiniä, jota ei olisi maistettu
Mutta tiikerit saapuvat yöllä
Äänet pehmeinä kuin ukkonen
Kun ne repivät toivon riekaleiksi
Kun ne muuttavat unelman häpeäksi
Mies nukkui kesän rinnallani
hän täytti päiväni loputtomalla ihmeellä
hän otti lapsuuteni hoiviinsa
Mutta hän oli häipynyt, kun syksy saapui
Kuitenkin vielä unelmoin häntä palaavaksi
Että voisimme elää vuodet yhdessä
Mutta on unelmia, jotka eivät koskaan toteudu
Ja on vastoinkäymisiä, joista emme selviä!
Minulla oli haave, että elämäni olisi
Niin erilaista, kuin tämä helvetti, jossa nyt elän
Niin erilaista kuin mitä se nyt on.
Nyt elämä on tappanut haaveeni.