Oli aika milloin miehet olivat kilttejä
Kun heidän äänensä pehmeitä olivat
Ja heidän maailma oli viehättävä
Oli aika jolloin rakkaus oli sokeaa
Ja maailma oli laulu
Ja laulu oli jännittävä
Aika oli
Kun se kaikki väärin meni
Unelmoin unelman ajasta menneestä
Kun toivo oli korkealla
Ja elämä sen arvoinen
Unelmoin unelman että rakkaus koskaan kuolisi ei
Unelmoin että Jumala olisi anteeksiantava
Sitten oli nuori ja peloton
Ja unelmia luotiin ja käytettiin ja hukkattiin
Ei ollut mitään lunnaita maksettavana
Ei laulua laulamatta
Ei viiniä maistamatta
Mutta tiikerit yössä tulevat
Äänillään niin pehmeä kuin ukkonen
Kun he repivät toiveesi riekaleiksi
Kun he kääntävät unelmasi häpeäksi
Kesän hän makasi vierelläni
Hän täytti elämäni mittaamattomalla ihmeellä
Hän otti lapsuuteni käsiinsä
Mutta hän pois meni kun syksy saapui vain
Ja yhä unelmoin että hän minun luo palaa
Että yhdessä voisimme vuodet elää
Mutta tiedät että on unelmia jota ei voi saada
Ja on myrskyjä jota emme taantua saata
Unelmoin että elämäni olisi
Niin erilainen kuin tämä Helvetti jossa elän
Niin erilainen nyt siitä miltä luulin
Nyt elämä on tappanut unelman jonka unelmoin