Talvipäivä
Syvässä ja pimeässä joulukuussa
Olen yksin
Katsoen ikkunastani alas kaduille
Juuri sataneen lumen käärinliinaan
Minä olen kivi, minä olen saari
Olen rakentanut muurit
Syvän ja mahtavan linnoituksen
Jota kukaan ei saa lävistää
En tarvitse ystäviä; ystävyys satuttaa
Väheksyn naurua ja rakastamista
Minä olen kivi, minä olen saari
En puhu rakkaudesta
Mutta olen kuullut ne sanat aiemmin;
Se nukkuu muistissani
En tule häiritsemään unta tunteista jotka ovat kuolleet
Jos en olisi koskaan rakastanut, en olisi koskaan itkenyt
Minä olen kivi, minä olen saari
Minulla on kirjani
Ja runouteni suojelemassa minua;
Olen turvassa haarniskassani
Piiloutuessani huoneeseeni, turvassa kohdussani
En kosketa ketään eikä kukaan kosketa minua
Minä olen kivi, minä olen saari
Eikä kivi tunne kipua
Eikä saari koskaan itke