Äiti armas lastaan tuutii hellin laulelmin,
lasta, josta maksoi kerran uhrin kallihin,
antoi lemmen puhtahimman petturille hän,
hylkijälle äidin nuoren lapsen itkevän.
Mutta vaikka kunnian ja syömmen hältä vei,
katkeralla miellä tuota muistellut hän ei,
uskoen, et uusi päivä kerran kangastaa,
että lapsi onnekkaampi häntä olla saa.
Uinu, armas, viel on pitkä aamun koittohon,
nouse sitten silmin kirkkain metsän soittohon,
nouse kerran, miesnä nouse, innoin toimimaan,
heikkoja ja kärsineitä riennä puoltamaan.
Nouse kerran, miesnä nouse, innoin toimimaan,
heikkoja ja kärsineitä riennä puoltamaan.