kertosäe:
Kuuntele sun sydämesi ääntä, älä anna sen vaimentuu,
laimentuu, taipuu ku puu.
(2x)
Äänet kaupungin tarraa leipäläpiin. Anna puiden puhua läpi, sanoa sanasi.
Ku viime päivinä tuntunu siltä, et mies menee viemään roskii, eikä tuu takasi.
Heikko sydän vie omistamisen haluu, se murhanhimoon ja siitä ei oo paluu.
Anna sun jalkojen jämäräksi juurtuu. Vaik iskis myrsky niin mikään ei tuu muuttuu.
Matskuist vapautu aikaa kuluttaa. Saa lafkan miehet sitä rahatuppoo tuputtaan.
Vinoudest viel elähtelee, aistin sen. Ku viisarit viiksien, tanssien värähtelee.
Enää spontaanisti luonnonlaki, miks siis silittää seteleitä tai kumartas latii?
Pyöritän päätä, suljen suun. Hymyilen kotiin naisen luo taas tuun.
kertosäe
Sanoja sydämes, tuli tulisena riimit. Ja puut taipuu ku nää norsut nojaa niihin
Iisisti paikallaa veli pysy nyt täs. Me ei voida olla 'ien aina kehittymäs
Ku pölyhiukkasten seassa kosmisessa aallossa
Jees, mies ei pysty henkeensä pelastaan kaaokses'
Se seuraa jeejee Jeesus Kristus. Täydes iskus, paatokses. Sua auttaa ain' vuorovaikutuksen lait
Mielenrauhan läsnäolon voimalla hän sai. Polla niin jääs, pysähty pyynti siin', ku kaikki syyllisii me ollaan täs
Saa virtasi vierojen, jokast pylväiden pykälään. Me sementistä selkärangat länkkäreille kyhätään
Ku kauniin' päivänä kaikki oravanpyörät lykähtää. Niin kaipaa silmät laittaa yksinään yläpää
Ei tapa totuuden, lepää tääl kynällä. Manchurian jalopuita vaan huojumassa kylällä
Alla jumis juuris o stetsoni syvällä. Stetoskoopil' kuuntele pumppaavaa sydäntä - se soi.
kertosäe
Aion rakastaa ja tulla rakastetuksi, nousta vaikka muut sanoo lopun aluksi
Inhimillisyyt' ne väittää kadotetuksi, ja ne liian kaukaa kai sitä tutki
Raha se vaa nousee, ilma haihtuu savuksi. Ympärillä väännetään totuus saduksi
No muokataan mukavaks vanuks se alkaa, mä hukuin sun työkaluks
Kuuntele sun sydämesi ääntä, älä anna sen vaimentuu,
laimentuu taipuu ku puu.
(3x)