kun mun sydämeni ei enää lyö
ja mun keho on kylmä
sä tuut kävelemään, mustiin pukeutuneena mun ovelle
ja kellot tulevat soimaan
sä käytit mun rakkautta, kuin avonaista haavaa
juuri kun mä luulin että se paranisi
tulit sä takaisin
Kun näen sut uudelleen ensimmäistä kertaa
yrittäen katsoa eteen enkä taakse
raivoten niinkuin sä teet virtaa vasten
tietäen että sä oot hänen mun sijastain
tottuen sattumiseen uudelleen
joka päivä lähempänä loppua
pidättäen kyyneleitä joita mun pitäisi vuodattaa
odottaen viimeistä hengenvetoa
siltä tuntuu olla elossa
siltä tuntuu olla elossa
haudallain, he kyllä sanoivat vihoviimeisen jakeen
siitä uudesta rakkaudesta jonka sä oot löytänyt
ja mä lepään sateessa kirkon vieressä
ja ne laskivat minut maahan
sä varastit mun sydämen
niinkuin matkamuisto
juuri kun mä luulin ettet sä koskaan palaisi
ja nyt sä ootkin täällä
Kun näen sut uudelleen ensimmäistä kertaa
yrittäen katsoa eteen enkä taakse
raivoten niinkuin sä teet virtaa vasten
tietäen että sä oot hänen mun sijastain
tottuen sattumiseen uudelleen
joka päivä lähempänä loppua
pidättäen kyyneleitä joita mun pitäisi vuodattaa
odottaen viimeistä hengenvetoa
siltä tuntuu olla elossa
siltä tuntuu olla elossa
(mä odotan ulkona kylmässä jälleen)
(mä oon ulkona toivoen olevani jälleen kokonainen)
siltä tuntuu olla elossa
(mä oon ulkona seisomassa omillani jälleen)
siltä tuntuu olla elossa