(Anteeksi...)
On takki väärin napitettu yllä
ja silmät peitän tupsuhiusten taa.
Oon suuri mutta pienuus vaivaa kyllä
ja kainous on suurta suurempaa.
Jos näytät napin niin sydän hakkaa
eikä lakkaa.
Ja silmät seisoo kuin tapit,
tunnen kaikki napit.
On plyysiset, puiset ja fajanssiset,
on nappeja joita sä tuntisi et.
On arkiset napit ja juhlissa toiset.
On pyöreät, soikeat niib monenmoiset.
Ja niistä voi oppia ymmärtämään.
Niin kirjavan elämän niissä mä nään.
(Anteeksi...)
Mä kompuroin kun tassut ovat tiellä
ja jos en hukkaa niin mä kadotan.
Ei kaikki sovi mitä teen, en kiellä
ja päätökseni vielä unohdan.
No olkoon sitten niin: Olen sotta,
se on totta.
Ei muuten tulla taitavaksi nappituntijaksi.
On plyysiset, puiset ja fajanssiset,
on nappeja joita sä tuntisi et.
On arkiset napit ja juhlissa toiset.
On pyöreät, soikeat niib monenmoiset.
Ja niistä voi oppia ymmärtämään.
Niin kirjavan elämän niissä mä nään.
(Anteeksi...)