Aika, se vei enimmän minusta
Ja jätti minut ilman avainta,
Jolla aukaista parannuksen arkku
Äiti, kipu ei satuta minua,
Vaan rakkaus, jota tunnen,
Kun pitelet minua lähellä
Toiveet olivat korkeat
Kuorot olivat valtavat
Nyt unelmani jäävät elämään kauttasi
Punainen Aurinko nousemassa
Hukkunut henkeä vetämättä
Sisällä pimeys pitää lujasti kiinni
Intohimon hyöky
Enkeli rinnallani
Mutta ei Kristusta päättämään tätä taistoa,
Pelastamaan minua miekalta1
Toivo on näyttänyt minulle maiseman,
Paratiisin runoutta
Ensilumen myötä olen mennyt
Toiveet olivat korkeat
Kuorot olivat valtavat
Nyt unelmani jäävät elämään kauttasi
Punainen Aurinko nousemassa
Hukkunut henkeä vetämättä
Sisällä pimeys pitää lujasti kiinni
Punainen Aurinko nousemassa
Verho laskeutumassa
Parannukseni on toivon ulottumattomissa
Kuolemasi pelasti minut
Punainen Aurinko nousemassa
Hukkunut henkeä vetämättä
Sisällä pimeys pitää lujasti kiinni
Punainen Aurinko nousemassa
Verho laskeutumassa
Parannukseni on toivon ulottumattomissa (x2)
1. Tämä kohta viittaa Psalmiin 22:21.