Sen paikan, jossa asuimme nuorena, horisontin takana
Magneettinen ja ihmeiden maailmassa
Ajatuksemme harhailivat jatkuvasti ja rajatta
Jakava kello oli alkanut soida
Pitkän tien varrella ja maasiltaa pitkin
Vieläkö he tapaavat siellä risteyksessä
Oli hajanainen joukko joka seurasi askelissamme
Juosten ennenkuin aika vei haaveemme pois
Jättäen lukemattomat pienet olennot yrittämään meidän sitomistamme maahan
Elämään jonka syö hidas hajoaminen
Ruoho oli vihreämpää
Valo oli kirkkaampaa
Kun ystävät ympäröivät
Ihmeiden yöt
Kun katsoo takanamme palavien siltojen kekäleiden yli
Näkee vilkaisun kuinka vihreää toisella puolella oli
Askelia otettu eteenpäin mutta unissa kävelty taas takaisin
Jonkin sisäisen vuoroveden voiman vetämänä
Korkealla lippu avattuna
Me saavutimme uneksitun maailman huimat korkeudet
Ikuisesti taakkana halu ja kunnianhimo
On vieläkin tyydyttämätön nälkä
Väsyneet simämme harhailevat vieläkin horisonttiin
Vaikka tätä tietä olemme kulkeneet jo niin monesti
Ruoho oli vihreämpää
Valo oli kirkkaampaa
Maku oli makeampi
Ihmeiden yöt
Kun ystävät ympäröivät
Aamun sumu hehkui
Vesi virtasi
Loputon joki
Aina ja ikuisesti