Ystävättäreni, kirjoitan sinulle jälleen
Uudesta osoitteestamme Pohjois-Helsingissä
Annan silmät lämmittävät minua joka yö
Tiedäthän, että lähdin hänen takiaan
Hänen rakkautensa on puhdas kuin Helsingin taivas
Ja rakastan häntä kuten elämäni rakkautta
Ystäväni, ihana lukea kuulumisiasi, usko pois
Sillä lähtösi jälkeen on ollut aina vain kylmempää
Ikään kuin Helsingin tuuli puhaltaisi tänne saakka
Askeleesi eivät enää kaiu Pariisini kaduilla
Uskallanko jonain päivänä tunnustaa, että olen vihainen Annalle
Koska hän osasi pitää sinut
Ystävättäreni, vain sinä ymmärrät sen mitä nyt aion sanoa
Että Pariisi on kaukana, olen hävittänyt elämäni
Ikävöin sinua, ikävöin sinua
En ole oppinut mitään
Ja ikävystyn kuoliaaksi Helsingin kaduilla
Anna kantaa minua sydämessään, mutta en ansaitse sitä
Sillä olen vain harhakuva, joka katoaa
Olen kuningas
Ystäväni, on hämmentävää lukea sanojasi
Sillä lähtösi jälkeen olen pelännyt kuolevani kylmyyteen
Ikään kuin Helsingin tuuli puhaltaisi tänne saakka
Askeleesi eivät enää kaiu Pariisini kaduilla
Uskallanko jonain päivänä tunnustaa, että olen vihainen Annalle
Koska hän osasi rakastaa sinua
Demonini seurasivat jälkiäni tänne saakka
Palelen enemmän pelosta kuin kylmyydestä
Pian suutelen Annaa aamulla
Ja katselen viimeistä kertaa hänen nukkuvan
Minä ja sen ihmisen varjo, joka en ole
Sillä palaan Pariisiin
Palaan kotiini
Ystäväni, on ihana lukea sanojasi
Sillä lähtösi jälkeen
Pelkäsin kuolevani kylmyyteen
Ikään kuin Helsingin tuuli puhaltaisi vuoteeseeni saakka
Rakkaudella ei ole asemaa ja se lentelee sinne ja tänne
Uskallanko jonain päivänä tunnustaa, että odotin tätä viestiä
Rakas ystäväni, nähdään pian