Kauas maailmaan läksin kulkemaan,
Kuljin niin iloisna ja huoletonna vain.
Jouduin Karjalaan, kuinkas sattuikaan,
Lemmenpiston sydämeeni sain.
Hei, Karjalasta heilin minä löysin,
Löysin heilin pienen herttaisen.
Hän kohta minut sitoi lemmen köysin,
Sitoi hurmahan iäisehen.
Tunne outo rinnassani on kuin paino povellani
Ja kuitenkin niin onnellinen oon.
Hei, Karjalasta heilin minä löysin,
Vaivuin hurmahan iäisehen.
Vaan en saanutkaan tuonne onnelaan
jäädä, täytyi jällehen rientää kauas pois.
Mutta rinnassain yks' on aatos vain:
jospa Karjalaan taas päästä vois.
Hei, Karjalasta...
Ja mä tiedän sen, immyt armainen
oottaa siellä Karjalan mailla ystävää,
jok' ei konsanaan luovu aarteestaan,
vaan sen sydämessään säilyttää.
Hei, Karjalasta...