Hän poissa on, lehdet putoilee.
Ei kyynelneito palaa.
On murrettu unholan portti
Ja lemmestä tehty synti
Elon aikojen alussa
Toivo kätkee huutoja
Totuus piilee varjoissa
Haaveet lie valheita
Pian yö koittaa
Tuska vain kalvaa
Äkkiä kaikki kirkastui
Sokeuteni pois pyyhittiin
Hän sulki silmänsäin ja hän kutsui nimeäin
Ei koskaan enää nähty häntä milloinkaan
Surunkorjuu kylvetty on
Murheen maahan routaiseen
Kun päivänvalo katoaa
Kylmät talviyöt taas alkaa saa
Hän poissa on, minä langennut oon
Ei haavojain parantaa voi
Aamunkoin lailla
elon, tuomion huijaama
Päiviesi lopun tuomaan
Elon aikojen alussa
Toivo - kohta katoaa
Pimeyttä vasten
Seison yksin...
Surunkorjuu kylvetty on
Murheen maahan routaiseen
Kun päivänvalo katoaa
Kylmät talviyöt taas alkaa saa