Hän häpeissään on eessä viinakaupan tiskin
Hän mumisee ja kravattia rullaa sormillaan
Hän taskunpohjat tyhjentää, saa halvan viskin
Hän sanoo: "Näkemiin" ja poistuu iltaan koleaan
Hän huoneeseensa sulkeutuu ja lasin täyttää
Ja hätäisesti siemaisee sen ettei kukaan nää
Mut' seuraavaan hän enemmän jo aikaa käyttää
Ja pullo kiireen täysin hälventää
(Hän juo ja juo kunnes juopuu)
Hän juo ja juo kunnes juopuu
(Ja taakastaan hetkeksi luopuu)
Ja taakastaan hetkeksi luopuu
(Hän juo kunnes silmissä kangastaa)
Hän juo kunnes silmissä kangastaa
(Jo ystävyyden, toveruuden maa)
Jo ystävyyden toveruuden maa
Hän lähtee huoneestaan ja menee kaupungille
Hän yksin on ja palelee ja vapisee ja käy
Näin pitkin katuja hymyillen ihmisille
Mut saa vain pilkkaa, töykeyttä ei mitään muuta näy
Hän hankkii pullon pimeän ja taksin ottaa
Hän ajaa kotiin takaisin, juo pullon, humaltuu
Hän pahoin voi ja oksentaa ja paikat sottaa
Hän väsyy, lattialle unohtuu
(Hän Sammuu)
Hän Sammuu
(Hän sammuu hän on melkein taivaassa)
Hän on melkein taivaassa
(Hän sammuu eikä muista surujaan)
Ei muista surujaan
Kun aamu sarastaa hän herää, keittää kahvin
Ja lähtee töihin toimistoon ja pariin ihmisten
Hän joutuu maailmaan taas paperin ja pahvin
Hän yksin on, vain koneen osanen