Aamu tulvii koillisesta,
jälleen valon nähdä saan.
En tiedä olenko jo hereillä,
vai oonko lainkaan mennyt nukkumaan.
Aamutuuli kasteen nurmikolta
maton alle lakaisee.
Yö kun vaihtuu päiväksi, niin
graniitti hikoilee.
Katso selkäs taakse peiliin,
näät miehen tosi itsekkään.
Mutta se en ole minä,
minä lähdin lätkimään.
Aina joukossa on yksi pääsky,
joka ei pesää tee.
Kun talvi vaihtuu lämmöksi, niin
graniitti hikoilee.
(Graniitti hikoilee),
kun ujous vaivaa miestä rohkeaa.
Graniitti hikoilee
ja vuoret sepeliksi lohkeaa.
Eikä jokaisissa aakkosissa a:ta aina seuraa b.
Kun mielenkiinto herpaantuu niin graniitti hikoilee.
(Graniitti hikoilee),
kun ujous vaivaa miestä rohkeaa.
Graniitti hikoilee
ja vuoret sepeliksi lohkeaa.
Eikä jokaisissa aakkosissa a:ta aina seuraa b.
Kun mielenkiinto herpaantuu niin graniitti hikoilee.
Hyökyaallot silmissäni,
järistys saa kumoon pihamaan.
Outo hypnoottinen rytmi
sisältäni siirtyy jalkaan vasempaan.
Herkät laulut valuu seiniltä.
Tulevaisuus murenee.
Kun lämpö vaihtuu kylmyydeksi,
graniitti hikoilee.
(Graniitti hikoilee),
kun ujous vaivaa miestä rohkeaa.
Graniitti hikoilee
ja vuoret sepeliksi lohkeaa.
Eikä jokaisissa aakkosissa a:ta aina seuraa b.
Kun mielenkiinto herpaantuu niin graniitti hikoilee.
(Graniitti hikoilee)
Graniitti hikoilee