tänään nielaisin kyyneleen, koska en voi kertoo et kuinka paljon ootte muovannut tätä poikaa
nää viimeset kymmenen vuotta tai enemmän
kamut nähty me ollaan, voitoista humalaan, ja meidän luut yhä särkyneet
mutta yhteistä on sydämet kunnes
aika lipsuu sen väsyneen käden meidän käsiin mutta sitä ennen on vielä aikaa
ja niin paljon sanottavaa
mulle voimaa annatte, sen voiman puuttuneen, olin sotku kyl te tiedätte
ja juonen mä hukkaisin, te veditte mut ylös maast
paikasta mustuuden, en kyyneneitä vuodata, kun nään teidän kasvonne
kamut me nähty ollaan, kun ei ollu selkookaan
te uskallatte polkuain valaista ja löytää jälkeenpäin kauneutta
antakaa mun nostaa teidät niinkuin te nostitte mut, on liian paljon sanoa
tietäkää et oon aina ajatellut
mulle voimaa annatte, sen voiman puuttuneen, olin sotku kyl te tiedätte
ja juonen mä hukkaisin, te veditte mut ylös maast
paikasta mustuuden, en kyyneneitä vuodata, kun nään teidän kasvonne
mulle voimaa annatte, sen voiman puuttuneen, olin sotku kyl te tiedätte
ja juonen mä hukkaisin, te veditte mut ylös maast
paikasta mustuuden, en kyyneneitä vuodata, kun nään teidän kasvonne