Jopa oman nimeni unohdin
Kun minä arkoine sormineni
Kaivelin savea hyvin syvältä
Löytääkseni Salomon kullan
Meitä on kaivoksessa tuhansia
Tämän kultakuumeen kourissa
Vapisten tämän tappovärin eteen
Saadaan kaivaa, kunnes kuollaan
Aurinko on kuopan pohjalla, joka
Tihkuu vettä ja vilisee syöpäläisiä
Meitä on kaivoksessa tuhansia
Kiinni tässä hullussa unelmassa
Viidakoiden hiljaisuuden peittoon
Jäivät Kolumbian rajoilla
Teurastettujen intiaanien
Ruumiit
Kun kurare lentää
Ja kevyt-KK laulaa
Kun raakalaiset käyvät kylässä,
Intiaanien kuolleiden ruumiiden
Yli, niin silloin haisee veri
Ja kulta samalta, tiedätkös sen
Mutta koskematonta amatsonia
Eivät ole koskaan muut saaneet
Kuin jotkut herrasmiehet
Jotka eivät ole mitään pyytäneet
Ei mitään pyydetty
Mutaa vereen, tikapuita ylös
Silmät kuopalla, selkä verillä
Kun hymysuu on hampaaton
Ja kun käsi jää kiinni lapioon
Entäpä jos kuolet keripukkiin
Paran viidakoiden perukoilla
Serra Peladan seutuvilla
Silloin olet jäänyt tavoitteestasi
Et ole silloin kestänyt raakakullan
Painoa niin monen karaatin edestä
Niitä vuosia, tunteja, minuutteja
Serra Peladan pohjalla
Viidakoiden hiljaisuuden peittoon
Jäivät Kolumbian rajoilla
Teurastettujen intiaanien
Ruumiit
Kun kurare lentää
Ja kevyt-KK laulaa
Kun raakalaiset käyvät kylässä,
Intiaanien kuolleiden ruumiiden
Yli, niin silloin haisee veri
Ja kulta samalta, tiedätkös sen
Mutta koskematonta amatsonia
Eivät ole koskaan muut saaneet
Kuin jotkut herrasmiehet
Jotka eivät ole mitään pyytäneet
Toiset ovat kadonneet
Laguunien pohjaan
Toisista on tullut äveriäitä
Herrasmiehiä sattumalta
Tai sattumalla