pidä minua istuimena
pidä minua metsästäjänä
pidä laulunkirjaajana
loitsupirun sihteerinä
pitele minun luitani
kun olen rikkonut sinua vastaan
nosta minut tuulta vasten
kun kohta alat palella
hellyys on kynsi iholla
lempeys on kasa risuja
punaisina maasta kasvaa
kukat ennen valkeat
kun valot sammuvat ja ihmiset nukkuu ja meidän on niin hyvä
en sulje silmiäni palvon yötä joka huulillasi hehkuu
niin kovaa ihoa vasten niin kylmää vasten luitasi
kysy neuvot eläimiltä
kysy suunnat tuulilta
merkit alkaa puhua
vaan oikeassa valossa
vielä ennen syksyä
olet sitten täällä
istut siinä vastapäätä
raatipöydän ääressä
missä sanoista neuvotellaan rakennetaan tornia
tumma leipä leivotaan laitetaan mahlaviini
kun valot sammuvat ja ihmiset nukkuu ja meidän on niin hyvä
en sulje silmiäni palvon yötä joka huulillasi hehkuu
niin kovaa ihoa vasten niin kylmää vasten luitasi