Istumassa nurkassa ypöyksin,
tuijottamassa sielunsa syvyyksistä,
katsoen yön tulevan sisään ikkunasta
Kaikki romahtaa tänä yönä,
täysikuu on täällä jälleen
Sairaudessa ja terveydessä,
ymmärtäväisenä ja niin vaativana
Sillä ei ole nimeä, jokaiselle vuodenajalle on omansa
Tieto tekee miehen hulluksi
Juosten karkuun kaikkea sitä
"Olen turvassa maissipelloilla", hän ajattelee
Omiensa metsästämä
jälleen hän tuntee kuun nousevan taivaalle
Lyötäen ladon jossa nukkua,
mutta voiko hän piiloutua enää
Joku on ovella,
ymmärtäväisenä, liian vaativana
Voiko tämä olla väärin, rakkaus joka ei ole loppumassa
Tieto tekee miehen hulluksi
Naisen ei pitäisi lukita avointa ovea
(pakene, pakene, pakene)
Täysikuu on taivaalla
eikä hän ole enää mies
Nähden muutoksen hänessä, mutta kykenemättä
(pakene, pakene, pakene)
Näkemään mitä hänen miehestään tuli...
Täysikuu
Uiden lahden yli
yö on harmaa ja niin rauhallinen tänään
Nainen ei halua odottaa
"Meidän täytyy tehdä rakkaudesta täydellistä tänä yönä..."
Aamu-usvassa
hän ei pysty enää taistelemaan
Hän on ulvonut sataa tai useampaa kuuta
Koputus ovella,
ja nopeasti loppuva kirkaisu
Sotku lattialla, jälleen...
Naisen ei pitäisi lukita avointa ovea
(pakene, pakene, pakene)
Täysikuu on taivaalla
eikä hän ole enää mies
Nähden muutoksen hänessä, mutta kykenemättä
(pakene, pakene, pakene)
Näkemään mitä hänen miehestään tuli
Naisen ei pitäisi lukita avointa ovea
(pakene, pakene, pakene)
Täysikuu on taivaalla
eikä hän ole enää mies
Nähden muutoksen hänessä, mutta kykenemättä
(pakene, pakene, pakene)
Näkemään mitä hänen miehestään tuli
Naisen ei pitäisi lukita avointa ovea
(pakene, pakene, pakene)
Täysikuu on taivaalla
eikä hän ole enää mies
Katso mitä hänen miehestään tuli