Forsen [Finnish translation]

Virta!

Sormet vaaleat kynsivät jäkälää, repivät

Ne lohkovat, repivät, paljaan kiven ja kallion

Kynnet mustat rappeutuneeksi kuluvat, pois hioutuva

Kun hän hirviön sisälle sukeltaa, kiven mustaan virtaan

Hän kaivaa alas kohti vuoren keskustaa

Hän pujottelee läpi rakojen, lipeää

Jäistä vettä hän lohkeamista juo

Kalkkia ja rautaa kivestä nuolee

Rannalla niin kylmää ja pimeää

Vuosituhannen matkustaja lepäsi

Syvällä koloissa ilman tippaakaan valoa

Ainoastaan ääni, mustan virran kohina

Hän kahlii valossa maanalaisessa tulessa

Syvä joki, vailla lähdettä

Silloin aika on jättänyt valheellisen kulkunsa

Näkee viisauden vaelluksen loputtoman pitkän

Rannalla niin kylmää ja pimeää

Vuosituhannen matkustaja lepäsi

Syvällä koloissa ilman tippaakaan valoa

Ainoastaan ääni, mustan virran kohina

Virran ääni!

Edessä näkee varjon vettä pitkin kulkevan

Selkä täysin voipunut ja taittunut kaikesta tiedosta

Silloin hän toisen kerran syvyyksiin tarttui

Itsensä kanssa hän näin virralle istahti...