Harmaa marraskuu
olen ollut allapäin heinäkuusta asti
Liikkeenkaappaus
saattoi minut huonoon valoon
Toistan askeleeni jokaisella astutulla kivellä
yritän löytää sen kiven, jonka kohdalla toimin väärin
Kirjoitan kirjeitä
joiden määränpäänä on tuli
Ja pyydystin hengitystäni
tuijotin ulos auki olevasta ikkunasta
pyydystin kuolemaani
Enkä voinut olla varma
minulla oli niin omituinen tunne
siitä että että tämä tuska viipyilisi
ikuisesti
Hei joulukuu
Luulen, että tunnen olevani ajelehtimassa
En voi muistaa
minkä eteen ennen taistelin
Kelaan kasettia taaksepäin mutta se vain pysähtyy
siihen tiettyyn hetkeen, kun kaikki oli kateissa
Lähetän signaaleja
ja tulen petetyksi
Ja pyydystin hengitystäni
avojaloin talven kylmimpinä aikoina
pyydystin kuolemaani
Enkä voinut olla varma
minulla oli niin omituinen tunne
siitä että että tämä tuska viipyilisi
ikuisesti
(ikuisesti)
En voi ajatella tämän kaiken hintaa
ja asioita, jotka tulevat katoamaan
Oh, saisimmeko vain tauon?
Jotta olisimme varmoja, että seisoisimme taas pitkinä
Olkoon sää pakastava
tai koiranpäivien väkivaltaa
Olen aalloilla, pois viskattuna
Onko olemassa rajaa, jonka voisin ylittää?
Ja kun olin haaksirikkoutunut
(en voi ajatella tämän kaiken hintaa)
Ajattelin sinua
(ja asioita, jotka tulevat nyt katoamaan)
Valon halkeamissa
(Saisimme me vain tauon?)
Unelmoin sinusta
(Jotta olisimme varmoja, että seisoisimme taas pitkinä)
Se oli tarpeeksi todellista
(Olkoon sää pakastava)
auttaakseen minua selviämään
(tai koiranpäivien väkivaltaa
tai koiranpäivien väkivaltaa
Olen aalloilla, pois viskattuna)
Minä lupaan
(Onko olemassa rajaa, jonka voisin ylittää?)
Sinä olit siellä
Ja pyydystin hengitystäni
Mökin lattiat narisiviat askeleideni alla
Enkä voinut olla varma
minulla oli niin omituinen tunne
siitä ettei että tämä tuska viipyilisi
ikuisesti
ikuisesti
ikuisesti
Tämä tuska ei viipyilisi ikuisesti
ikuisesti