Olen kilpaillut vuoksesi kultaseni
Mutta otat rakkautesi
Jalkojeni alta
Sillä hetkellä kun saavun
Pitelen kutsua kädessäni
Hymyilet enkä ymmärrä
Kun sanot ettei kirjoitus ole sinut
Olit se asia, jonka varaan kykenin laskemaan
Vaikka apatiasi oli sitä mitä odotinkin
Voi rakkaani odotin ja odotin tunteakseni askeleesi
Ja kuullakseni hengityksesi
Mutta ehkä vain halusin jonkun, jota odottaa
[Kertosäe]
Olit aina mielessäni
Olit sieluni takana jokainen kerta
Kun tarjosin sitä liekkeihin
Olit aina tärkeissä ajatuksissani
Jättäisin enkeliä täynnä olevan huoneen
Vain ollakseni yksin
Ainoastaan sanoakseni nimesi
En koskaan kertonut sinulle että tarvitsin sinua rakkaani
Kuten ruusu tarvitsee sadetta
Kuinka voisit mitenkään tietää kuinka paljon
Joten tavoittelen rakkauttasi
Kuten kuuta ja tähtiä
Aina näkyvillä
Aina tavoittamattomissa
On olemassa pyhä valokeila
Luulen sen tulevan jostain
Taivaalta tai jostain suloisesta paikasta kaukaa
Mutta tämä valo ei ikinä, ikinä, ikinä kohdistunut minuun
Ainakaan niin että olisin nähnyt
Joten istuin pimeässä ja katsoin sinua
Nyt vain itken itsekseni
Silloin kun ympärilläni ei ole ketään
Ja opetan itseäni kävelemään takaperin
Ulos mistä tahansa tilanteesta
Kyllä, voin olla sulava ja yrittää
Olla astumatta junaani ja
Sinun ei tarvitse sanoa hyvästi
Mutta olen juuri täällä jos haluat niin
[Kertosäe]
Voisin maalata muotokuvasi
Vaikken näkisi sinua koskaan enää
Kun olen vanha, joku saattaa kysyä minulta
Rakastinko ikinä
Ja tulen puhumaan, mutta he eivät tule uskomaan
Sanojani, tulevat sanomaan minun valehtelevan
Ja ehkä valehtelenkin
Ehkä valehtelenkin
Tiedän vain, että
[Kertosäe]